Bensan hintaa ei pidä laskea kestämättömällä kikkailulla
Halpa bensa on historiaa, lupasi nykyinen hallitus mitä vaan. Jokainen sentti, jolla valtio painaisi pumppuhintaa alas, otetaan velaksi seuraavilta sukupolvilta ja maksetaan ilmastotavoitteista tinkimällä. Se ei ole apua kansalaisille vaan äänien kalastelua velkarahalla, jonka seuraus kurittaa meitä vuosia. Nyt on tehtävä kauaskantoisia, kestäviä päätöksiä, joiden avulla voidaan päästä eroon fossiilisista polttoaineista.
Nopeita ja hyviä keinoja hinnanalennukseen ei ole
Keskustelussa olevat veroalennukset ovat kalliita, eikä niitä pidä tässä taloustilanteessa tehdä, koska se on pois jostain muualta: veroalennus kasvattaa velkaa, jonka korot maksetaan palveluista leikkaamalla. Lisäksi veroalennus olisi vain hetken ilo, jos öljyn hinta nousee edelleen. Hinnat eivät palaa entiselleen, lupasi hallitus nyt mitä vaan, koska EU:n tieliikenteen päästökauppa lisää litrahintaan vähintään 15 senttiä vuonna 2028.
Lisäksi ei ole varmaa, näkyisikö alennus edes kuluttajalle vai päätyisikö se jakelijoiden katteisiin. Työmatkavähennys ei ole kannatettava, sillä se hyödyttää myös niitä, joilla on sähköauto tai hyvät tulot, eli ei todellista tarvetta tuelle. Valtion ei tule myöskään tukea ihmisten autohankintoja.
Jakeluvelvoitteen alentaminen on hidas ja vaikutukseltaan hyvin pieni: Työ- ja elinkeinoministeriön arvion mukaan yhden prosenttiyksikön lasku halventaa bensalitraa 1,2–1,4 senttiä. Keino näkyisi pumpulla aikaisintaan ensi keväänä, tai ei mahdollisesti ollenkaan ja jarruttaisi isosti ilmastonmuutoksen vastaisia toimia.
Ilmastotavoitteista ei tingitä ja päätöksiin tarvitaan pitkäjänteisyyttä
Suomi on sitoutunut puolittamaan liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä, ja tästä on pidettävä kiinni. Jokainen nyt tehty lipsuminen on myöhemmin kirittävä kiinni entistä kalliimmin. Jakeluvelvoitteella on keskeinen rooli liikenteen päästöjen pienentämisessä, minkä todistaa data: päästöt nousivat 2022 ja 2024, kun velvoitetta kevennettiin, ja laskivat noin 7 % vuonna 2025, kun se kiristyi. Riippuvuus fossiilisista polttoaineista maksetaan myös luonnon monimuotoisuuden vähentymisellä.
Poukkoileva politiikka vahingoittaa myös investointeja ja vähentää luottoa ja halua investoida Suomeen. Yritysten pitää voida luottaa siihen, ettei sitoumuksia muuteta aina uuden kriisin tullen. Jos jakeluvelvoite joustaa aina paineen kasvaessa, rahoittajat hinnoittelevat riskin ja kotimaiset, paremmat vaihtoehdot jäävät rakentamatta.
Parempi ratkaisu: vähemmän pakkoa istua autossa ja enemmän rahaa käteen
Politiikalla pitäisi rakentaa yhteiskuntaa, jossa oman auton käyttämistä ei nähdä nykyisen kaltaisena välttämättömyytenä. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisillä pitää olla enemmän aikaa, rahaa, mahdollisuuksia ja terveyttä valita toisia kulkemisen muotoja, tai vähentää autoilua ylipäätään. Keinot eivät ole nopeita, mutta toimivia.
Ensimmäinen keino on keventää työn verotusta niin, että jokaiselle jää enemmän rahaa käteen. Tällöin bensan hinta ei kirpaise niin paljoa, ja useammalla on nykyistä nopeammin omin varoin mahdollisuus siirtyä muihin käyttövoimavaihtoehtoihin. Lisäksi ajoneuvojen verotuksessa tulee siirtyä ajoneuvon omistamisesta sen käyttöön.
Toinen keino on ihmisten vapauttaminen. Nykyisestä "yhdeksästä viiteen, viitenä päivänä viikossa" -työmallista on päästävä eroon ja mahdollistettava monipuolisempi ansainta, työelämän joustot ja paikallisen sopimisen lisääminen.
Kolmas keino on tuoda palvelut lähemmäs ja tavoitella muiden kulkumuotojen lisäämistä. Digitaaliset palvelut ja liikkuvat lähipalvelut vähentävät tarvetta ajaa kymmeniä kilometrejä asioimaan. Palvelevaan, saavutettavaan ja edulliseen julkiseen liikenteeseen tulee myös panostaa todellisella kilpailulla ja avoimilla markkinoilla, ja kevyen liikenteen väylät on hoidettava asianmukaisesti.
Neljänneksi meidän tulee myös varmistaa perustutkimuksen rahoitus, jotta uusia vaihtoehtoja saadaan markkinoille. Seuraavan sukupolven akut, uudet polttoaineet ja liikkumisen ratkaisut syntyvät tutkimuksesta, eivät tukiaisista.
Jos jotain tukea pitää antaa, kohdistetaan se tukea oikeasti tarvitseville. Ei kaikille.
Yrityksille lainaa, ei lahjoja
Dieselin hinta nostaa kaikkien kuljetusten ja lopulta koko talouden kustannuksia, joten toimivia ratkaisuja on syytä miettiä. Suorat yritystuet ja verohelpotukset vääristävät kilpailua ja jäävät helposti pysyviksi, mikä on jälleen pois meiltä kaikilta. Jos yrityksiä on pakko tukea, tuen on oltava määräaikaista ja lainamuotoista, ja se on kohdistettava kaluston uusimiseen: sähkö- ja biokaasuautoihin. Lainamuotoinen tuki palautuu valtiolle ja irrottaa yrityksen öljyn hinnasta pysyvästi. Suora hintatuki vain lykkää ongelmia.
Yksi ongelma on kilpailun puute, joka mahdollistaa hinnan nopeat nousut ja hitaat laskut. Ratkaisu ei kuitenkaan ole voittojen suurempi verotus. Uusien jakelu-, lataus- ja biokaasuasemien lupa- ja kaavoitusprosesseja on kevennettävä, jotta markkinoille saadaan uusia toimijoita. Myös ennustettava jakeluvelvoite voisi houkutella uusiutuvien polttoaineiden tuottajia Suomeen.
Valtion tehtävän on tukea tulevaisuutta, ei tehdä hätäisiä päätöksiä
Valtion tehtävä ei ole pitää fossiilisia polttoaineita keinotekoisesti halpoina. Valtion on hinnoiteltava haitat, purettava uusien vaihtoehtojen turhat esteet ja pidettävä säännöt vakaina. Silloin markkinat toimivat ja tuovat puhtaat vaihtoehdot, ja jokainen voi valita itselleen sopivimman.
Liberaalipuolueen tavoittelema yhteiskunta ei ole sellainen, jossa hallitus jakaa bensarahaa ennen vaaleja ja siirtää laskun lapsille maksettavaksi. Tavoitteena on yhteiskunta, jossa ihmisillä on varaa ja vapautta valita, kilpailu pitää hinnat kurissa, puhtaat vaihtoehdot ovat saatavilla ja luonto säilyy seuraaville sukupolville. Siihen ei ole oikotietä ja pikareittiä, mutta siihen on panostettava.
Lähteet:
HS, 25.9.2026: Alle kahden euron litrahinta ei palaa bensapumpuille, sanoo liikenneprofessori